Viikko sitten tuli vuosi kotona täyteen. Aluksi jäin kotiin lomautuksen takia ja sitten jatkoin suoraan siitä hoitovapaalle. Lomautuksen tultua mietin millaista se sitten alkaa olla kotona? Osaanko olla koti-isänä? Sopeudunko siihen? Kuitenkin pidin töiden tekemisestä sekä aikataulutuksesta. Nyt voin kyllä kertoa, kotona taaperon kanssa tarvitaan tarkempi aikataulu.
Vuoden aikana kotona oltua on tapahtunut paljon. Ai mitä kaikkea?
Maaliskuun 21. päivä sain lomautuspaperit käteen. Olimme vaimoni kanssa molemmat kotona, sillä hän oli vielä vanhempainvapaalla. Tämä tuli kyllä hyvään paikkaan myös, sillä vaikeita öitä oli ollut todella pitkään, joten väsyneitä prinssin palvelijoita olimme kumpikin. Oli mukava päästä auttamaan vaimoani kotiin. Aloimme suunnittelemaan minun hoitovapaani ajankohtaa, ja vaimoni haki opiskelemaan. Odotin hoitovapaan alkua todella paljon vaikka olinkin edelleen surullinen lomautuksen takia. Kevät ja kesä meni suht nopeasti. Vietimme kesän mökillä ja kotona rajatuin mahdollisuuksin. Prinssi oppi uusia taitoja tuolloin nopeaa vauhtia, mm. konttaamisen, kävelyn tukea vasten ja monia muita. Aloitin myös blogin! Niin tylsää taisi olla. Vitsi. Hypätään tästä elo- ja syyskuuhun.
Vihdoin se hetki tuli! Olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että saisin jäädä prinssin kanssa kotiin. Minulla oli paljon ideoita, mitä halusin tehdä prinssin kanssa. Ensimmäiset päivät jännittivät todella paljon. En nimittäin hirveästi ennen tuota ollut prinssin kanssa kahdestaan. Eniten tietysti minua jännitti miten prinssi jaksaa ilman imetystä. Keksin ratkaisun; tekeminen. Mahdollisimman paljon tekemistä niin prinssi ei ajattele maitoa. Tuohon aikaan pääsi vielä leikkipaikkoihin ja niissä useimmat päivät menivät. Keinu ja sisäleikkipuistot tulivat tutuiksi. Kävimme siskoni ja prinssin kanssa useasti sisäleikkipaikoissa. Vaimoni koulu jatkui eteenpäin ja olimme lähes joka päivä käyneet saattamassa vaimoni kouluun ja menimme itse siitä suoraan leikkimään. Näitä päiviä osaa nykyään arvostaa. Kuukaudet vierähtivät ja sitten isä-poika aikamme loppuivat hiljalleen.
Vaimollani alkoi nimittäin etäkoulu. Ensin se oli yksi tunti, sitten kaksi ja lopulta kaikki oli etänä. Jäin toden teolla kaipaamaan tuota kahdestaan oloa. En siis tarkoita nyt olevan ikävää. Nyt on myös hyviä hetkiä ja kiva olla koko perhe yhdessä. Prinssin kanssa oli vain kiva keksiä kaikkea hauskaa (riehua), kun olimme kahdestaan. Tuon ajan takia prinssistä tulikin varmaan kova riehuja. Nyt on erilaista koska pitää yrittää säilyttää vaimolleni opiskelurauha. Sekä hiukan harmittaa, kun suunnitelmissa oli paljon kaikkea, että minne menisimme ja mitä tekisimme. Enää ei edes kirjastoon pääse. Tosin nyt alkaa taas vapaus tulemaan, sillä paikkoja toivottavasti lähitulevaisuudessa avataan ja vaimokin jatkaa koulua paikan päällä. Ehkä nyt osaa enemmän arvostaa prinssin kanssa oloa ja keksii enemmän tekemistä, vaikka kaikki ei olekaan vielä mahdollista. Osaahan prinssi kaikkea niin paljon enemmän. Kävelyt sujuu nopeasti ja hän valvoo enemmän. Hoitovapaalle jäätyäni valitinkin vaimolleni, kun prinssi nukkuu niin paljon päiväunia.
Onneksi hoitovapaa ei ole ohi vaan vielä pääsee jatkamaan ja näkemään uutta.
Tässä tekstissä ei kertakaan mainittu koronaa, sillä se on ärsyttävä hemmo. Rajasin koronan pois tästä tekstistä, ettei korona saa yhtään lisää valoa. Oho nyt taisikin se koronan maininta tulla monesti.
-(koti)Kokin poikanen
Kommentit
Lähetä kommentti