Siirry pääsisältöön

Tekstit

Minä kävelen!

Miten teidän viikonloppunne meni? Tapahtuiko jotain uusia asioita, kenties? Instagramista ehkä huomasitkin jo, mitä meillä opittiin!
Lauantaina aamu alkoi normaalisti. Heräsimme liian aikaisin, söimme aamupalan ja mietimme päivän kulkua. Suunnitteilla oli pikku prinssin huoneen maalaus, mutta muutama juttu vielä puuttui. Etsimme netistä hiomakonetta, en oikeestaan tiedä sen enempää kuin että sillä hiotaan. Ilmeisesti se oli tarpeellista tehdä ennen maalausta. Vaimoni löysi hyvän koneen joka mahtui budjettiin. Se oli vain yhden juna-aseman päässä, joten kamat kasaan ja menoksi. Kaikki alkoi olemaan kunnossa lähtöä varten, kunnes muistimme, että varastosta piti hakea maali valmiiksi. Lähdin hakemaan sitä, ja takasin tullessa vaimoni kysyi: ''arvaa mitä pikku prinssi teki?" 
Hyvänä isänä, joka tuntee oman lapsensa arvelin sen olevan jompi kumpi näistä kahdesta: 1. kakkasiko pieni sankari lattialle, vai 2. vetikö hän pupua korvista. Yllätyksekseni, se ei ollut kumpikaan näistä.…
Uusimmat tekstit

Sinisen sävyt

''Mikä väri sinun mielestäsi tänne sopii? Millainen sininen? Kuinka vahva väri?'' Vaimoni kyseli minulta tälläisiä kysymyksiä, kun suunnittelimme pikku prinssin huonetta. Hän nimittäin opiskelee sisustus artesaaniksi ja minulla ei ole mitään tietoa millaisia eri sinisiä on olemassa. Minulle on olemassa vain sininen, kun taas vaimoni mainitsi mm. ultramariini, petrooli, turkoosi ja syaanin sininen. Lisäksi pitää päättää onko väri lämmin vai kylmä. En ymmärrä miten seinän väri vaikuttaa lämpötilaan.. Onneksi vaimo on meidän perheen remonttireiska niin kaikki sujuu. Luulin jo päässeeni läpi avioliiton kyselytunnin, kunnes alkoi erilaisten sisustus elementtien suunnittelu. En ymmärrä miksei vain osteta hienoa taulua, mutta oli kuulema tarpeellista tehdä muutakin. Keskustelimme tulisiko maali koko seinälle, vuori tyylillä, kaneja vai mikä olisi hyvä. Keskustelu jatkui pidemmälle ja pidemmälle. Näin silmissä kuinka pankkitili tyhjenee. Tottakai on kiva, että pikku mustikkasi…

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Hyvästi keittokomero!

Viime julkaisussa kerroinkin mahdollisen asunnon löytymisestä. Keittiö siinä oli tosiaan hieno, mutta emmepä sillon arvanneet, että löytäisimme vielä hienomman. Palataan vähän taaksepäin tarinassa.Tilanne on tässä muuttunut, muovautunut ja taas kerran muuttunut. Monia kuukausia odotimme ja jonotimme asuntoja. Välillä tuntui, että emme ikinä saa isompaa asuntoa. Eräs säätiö, jolta meidän nykyinen asuntokin on, tarjoaa heidän mukaansa asuntoja vain "kiireellisille". Yksi asunto kuitenkin heillä oli kolme kuukautta vapaana.. Jännä juttu, jos kerran asunnot menevät kiireellisille (esim. asunnottomille), mikseivät he ota niitä vastaan. Onneksi kuitenkin tilanne ratkesi odottamattomalla tavalla.Muutama päivä sitten, facebook ilmoituksemme nähtyään eräs mies otti meihin yhteyttä. Hän kertoi asunnostaan. Se oli juuri sellainen, mistä olimme vain unelmoineet. Iso parveke, pikku prinssille oma huone sekä keittiö jonne mahtuu ruokapöytä. Jatkoimme aamulla juttelua ja sovimme samalle pä…

Kolmas viikko

Nyt lähti kolmas viikko käyntiin. Kaikki on sujunut hyvin ja pikku prinssin kanssa on koettu ihania hetkiä. Paras hetki oli itseasiassa tänään. Vaimoni oli lähtenyt kouluun ja prinssin kanssa olimme leikkineet hetken, kun hän yhtäkkiä konttasi syliini ja nukahti. Sitä tunnetta ei pysty selittämään. Niin ihana kokemus. Näiden viikkojen aikana on tullut opittua paremmin miten prinssiä kuuluu huoltaa ja tankata. Ruokien syöttäminen on alkanut olemaan helpompaa. itsetehdyt ruuat ovat loppuneet pakkasesta (eikä ennen muuttoa viitsi täyttää) joten olemme valinneet kaupasta uudet herkut. Ehdoton suosikki sose on piltin lohiruoka. Sormiruokana hän tykkää syödä marjoja ja naksuja. Vadelmat sekä mansikat ovat ykkösiä.      Eräs tärkeä asia minkä olen oppinut viikkojen aikana on vauvapuhe. Aluksi puhuin kai liian vakavasti, kun selitin: "äiti lähti" ja "missä ne sun vaipat olikaan". Nyt juttelu on alkanut sujumaan ja huomaan toistelevani sanoja "isi tulee kutittamaan"…

Ennakkoluulot

Katsotaan mitä tekee isi? Muistan edelleen, kun tuo kysymys värähti korvaani bussissa. Olin ensimmäistä reissua tekemässä kahdestaan pikku prinssin kanssa. Olimme tuolloin palaamassa kotiin ja prinssiä alkoi itkettää. Kaksi edessä istuvaa naista puhuivat ja katselivat miten reagoin hätään. Kyllä, pikku vauvat itkevät, jos nyt mietitte onko tuo mahdollista. Pikku prinssi oli varmaan ensimmäinen vauva ikinä joka itkee väsymyksen takia. Onneksi sain prinssin rauhoittumaan helposti ja pääsin näyttämään, että kyllä minäkin, isä, voin osata asioita. Tämä ei ollut myöskään ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun nuorena isänä olen kohdannut syrjintää. Toinen kerta mitä tulee mieleen oli myös bussissa. Olimme prinssin kanssa viettämässä päivää ja palaamassa kotiin. Menin bussin kyytiin vaunujen kanssa ja hetken päästä bussikuski tuli tekemään "lippujen tarkastuksen". Ymmärtäisin erittäin hyvin, jos hän olisi ollut lipuntarkastaja tai olisi edes katsonut liput kaikilta. Hän lähti omasta…