Siirry pääsisältöön

Vinkkejä vauvahankintoihin osa 1

Oliko meillä tuollainenkin? Tuota ei ehditty edes käyttämään! Noita lauseita tuli sanottua paljon, kun vaimoni kanssa siivosimme pikku prinssin vaatekaappia ja vauvatarvikkeita varastoon. Löysimme monia paitoja minkä olemassa olosta en edes tiennyt. Näitä tuli ostettua paljon, kun pikku prinssi oli vielä masussa ja halusimme valmistautua kunnolla. Tähän tekstiin ajattelin vinkata omia ajatuksiani tuleville vanhemmille, jotka saattavat miettiä, mitä pitäisi ostaa. Tässä muutamia juttuja mitä tuli mieleen tällä kertaa. 

Vaatteista on helpoin aloittaa. Yritimme ostaa vain vähän vaatteita, sillä kuulimme useaan kertaan: "vauva kasvaa niin nopeasti, ettei ehdi käyttää kaikkea". Vaikka ostimme vähän vaatteita, siltikään kaikkea ei ehditty käyttää. Välillä tuntui pikku prinsillä olevan jokainen päivä upouudet vaatteet. Myös lahjana tuli useita bodyja ja housuja, sillä onhan ne suloisia. Monet vaatteet jota saimme oli kokoa 56, mutta yhtään isompia esim. 68 kokoa tai 74 ei saatu. Mikäli lahjatoiveita kysytään, kannattaa ehdottaa isompia vaatteita. Ettei käy niin, että joku aamu herättyänne ei ole yhtään sopivia vaatteita. Isoja vaatteita voi kumminkin käyttää aikaisemmin tai isompia sukkia. Sukkia päinvastoin suosittelen hommaamaan monia, nimittäin ne katoavat. Samalla tavalla, kuten pesukone syö aikuisten sukkia syö se vauvojen sukkia. Sukat kumminkin menevät suht pitkään. Haalareista sen verran, kannattaa tarkistaa, että vetoketju menee ihan loppuun asti. Se helpottaa kummasti. Tai vaihtoehtoisesti napit. Hyvä neuvo vaatteista ylipäätään oli 10kpl kaikkea per koko. Eli 10 bodya, 10 housut jne. Se on aika lähellä totuutta. Ja muistakaa ne kuolalaput! Pelastavat myös pienemmiltä pukluilta. 


Meidän ensimmäinen ostos pikku prinssille. Juurikin koko 56 :D


Toteamus vaatteista: Hillitse koon 56 vaatemäärää. Isompia kokoja voi heti alkuun ostaa myös. 

Seuraavaksi otetaan käsittelyyn vaipat. On olemassa housu-, teippi-, ja kestovaippoja. Mikä niiden ero on? Housuvaipat ovat kuin alushousut ja hieman saman näköisetkin. Niiden laittaminen on helpompaa isommalle lapselle ja ne pysyvät omasta mielestä paremmin jalassa. Imu housuvaipoissa ei ole niin hyvä. Entä teippivaipat? Teippivaippojen imu on parempi ja ne sopivat vastasyntyneelle paremmin. Voi olla, ettei housuvaippoja edes tehdä niin pienille. Hinnallisesti teippivaipat ovat halvempia, kun housuvaipat. Kestovaipoista minun on hieman vaikeampi kertoa. Niitä emme kokeilleet. Kestovaipat nimittäin pestään ja niitä käytetään uudellen, joka kuulostaa hieman ällöltä mielestäni. Mutta ne ovat luonnon kannalta parempi vaihtoehto, tutkimisen arvoinen asia siis. Osakestoilu on myös vaihtoehto.
Vaippoja ei kannata varastoida hamsterimaisesti, mutta niitä on hyvä olla alkuun 2-4 pakettia. Ykköskoon vaipat menevät joillain vain hetken, kun taas pienemmillä vauvoilla (esimerkiksi meidän minillä) jopa kuukausia. Halvimmat vaipat eivät välttämättä ole paras vaihtoehto herkälle iholle, ja maxi paketteja (/laatikoita) ostaessa säästää hieman rahaa.

Toteamus vaipoista: Vaippapaketteja voi ostaa varastoon muutaman. Koko 1 on alkuun lähes kaikille hyvä. Kakkoskokoa kannattaa olla myös paketti valmiina, se on sopiva ennen kuin huomaatkaan. 

Seuraavaksi ajattelin kertoa erilaisista apuvälineistä jotka auttoivat meitä paljon. Rintareppu, manduca tai kantoliina. Ne ovat loistava apu myös kodin ylläpitämistä varten. Riippuu vauvan iästä ja koosta mikä on hyvä. Meillä oli trikoinen kantoliina aluksi ja painon noustessa siirryttiin kudottuun. Molemmat oli kivoja. Rintareppu tai manduca on helpompi laittaa. Manduca on ergonomisempi, tai ainakin meillä. Niitäkin varmasti on paljon erilaisia. Joku tälläinen systeemi kannattaa ehdottomasti olla. Vauvan ollessa vaikka rintarepussa on helppo tehdä ruokaa, siivota ja jopa nukuttaa vauva. Varoituksen sanani on, että jokainen vauva ei pidä repussa olemisesta, mutta kuitenkin suurin osa pitää! Tätä olisi hyvä testata, jos saisi vaikka lainaan kaverilta. Toinen apuväline mikä auttoi meitä, oli sitteri. Niitä löytyy paljon erilaisia ja useimmat viihtyvät hyvin niissä. Meillä oli sitteri jossa oli mobile, tärinä ja musiikki mahdollisuus. Vauvamme piti siitä todella paljon ja kauan. Usein hän vain nukahti tuohon. Koliikin kannalta tämä oli pelastus. 

Toteamus välineistä: Suosittelen jonkinlaista kantosysteemiä. Sitterille myös peukku.

Ihan omaksi numeron tässä listalla saa vaunulaukku. Vaunulaukkuja löytyy niin monta erilaista, kun on käyttäjääkin. Vaunulaukkujen suhteen kannattaa olla tarkka. Meille kävi semmoinen aloittelijan virhe, että katsoimme enemmän ulkonäköön kuin sisältöön. Vaunulaukun hyviä ominaisuuksia, jotka kannattaa huomioida on tilavuus, loogisuus ja taskujen koko. Laukussa (tai vaikka repussa) tilavuus on tärkein, koska sinne pitää mahtua kaikki. (mm. varavaatteet, tuttipullot, paljon vaippoja ja ruokaa). Nämä ovat vauvan tarvikkeet, mutta vielä omat tavarat esim. lompakko, puhelin, juomapullo vievät tilaa. Tilavuus on siis ykkönen, mutta hyvänä kakkosena tulee loogisuus. 

Helppo käyttöinen sekä helposti vaunuun kiinnitettävä. Laukun muodolla ja sisällöllä on myös väliä. Meidän vaunulaukku on hutera ja sinne hukkuu kaikki. Noh, mitä voi olettaakkaan 18,90e maksaneesta tarjouslaukusta. Taskujen paikat ja materiaalit on yksi iso seikka. Vaunulaukussa ei kannata olla turhan pieniä lisätaskuja. Nyt vuoden verran ne omaavana olen huomannut niiden olevan lähes turhia. Mielummin isompia taskuja vähemmän, ettei tarvitse etsiä toiselta puolelta puhelinta ja toiselta lompakkoa. Laukun olisi hyvä olla myös vedenkestävä, koska sateen tullessa vaunun suojaa sateensuoja, mutta vaunulaukku ei kaikissa vaunuissa mahdu alle. Terveisin kantapään kautta oppinut. 

Toteamus vaunulaukusta: Vedenkestävä, isotaskuinen ja kasassa pysyvä. Miksei reppukin?

Onnea matkaan! Tässä pieni opastus aloitukseen. Mikäli haluat lisää vinkkejä, tai tulee jotain kysyttävää niin vastaan instagramissa nopeasti. Instagram on siis @kokinpoikanen. 

Unohdin mainita, että herätyskelloa ei tarvitse ostaa. Huomaatte pian..

- 2h välein heräävä Kokin poikanen


Kommentit

  1. Meillä ei sukat kadonneet. Pesin ne aina sellasessa pesupussissa, missä rintaliivitkin kuuluu pestä. Vinkkinä pienille sukille ja on itse asiassa myös kuolalapuillekin ihan kätevä 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä vinkistä! Pitääpä käydä ostamassa pesupusseja. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka, Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen. Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia. Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon. Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa.  Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli i

Mikä todennäköisyys?

Tänään olisi syvällisen ja itselle todella vaikean aiheen vuoro. Olen joskus viitannut julkaisuissa tähän aiheeseen. Monesti olen myös halunnut kirjoittaa tästä, mutta en ole pystynyt pukemaan tätä sanoiksi. Olen kertonut pikku prinssin syntymästä sekä ajasta sairaalassa, mutta nyt palaamme alkuun. Aloitetaan kertomus parhaimmasta hetkestä. Olin kotona lähtemässä töihin, kun vaimo toi minulle tikun ja kysyi mitä näen siinä. Ihmettelin hetken, ja sitten tajusin että kyse ei ollut näenkö itse tikkua, vaan montako viivaa siinä on. Oikein kun tihrusti, niitä oli kaksi. ''Onko se haamuviiva?'' Vaimo kysyi. Mietin että mikä ihmeen haamuviiva, ihan viiva se on. Vaaleampi vain. Eli siis.. Positiivinen!  Oli niin jännä ajatella kuinka elämämme tulisi muuttumaan. Vaimo oli tutkinut raskaudesta jo paljon tietoa netistä. Aloimme noudattamaan ruoka-aine suosituksia. En kyllä heti alkuun muistanut mitä saa syödä ja mitä ei. Onneksi vaimo oli tarkka ja muisti. Ensimmäiset viikot alkoi