Kokin poikanen

Huomasin edellisiä tekstejäni lukiessani, että olen kertonut paljon surullisia ja negatiivisia asioita. Tässä tekstissä haluan vastapainoksi kertoa asioita, joista olen kiitollinen. Kiitollisuuden aiheita on paljon, enkä valitettavasti viitsi kirjoittaa kirjaa niistä, joten kerron nyt ne mitä mieleen juolahtaa. Ensimmäisenä tietenkin pikku prinssi. Mikä mahtava pakkaus. Aiemmin vitsailinkin instagramissa (niin muuten, jos et vielä ole mua löytänyt instagramissa niin käyttäjä on @kokinpoikanen) siitä, että kun meidän poika luotiin ei kaikki mennyt ihan tasan. Söpöyttä lipsahti vähän liikaa ja niin edelleen. Positiivista asioista tulee mieleen myös uskomaton hymy. Ja se ilo joka pikku prinssin naamalta loistaa, kun vaikka leikimme jahtaamisleikkiä. Veikeä kaveri.  Toinen suuri asia mistä olen kiitollinen on vaimoni. Se kuinka hän hoitaa perheen, koulun ja kodin on ihailtavaa. Kun minä vielä mutustelen ruokaa loppuun, on vaimo jo korjaamassa jälkiä ja täyttämässä tiskikonetta. Samalla kun

Miten teidän viikonloppunne meni? Tapahtuiko jotain uusia asioita, kenties? Instagramista ehkä huomasitkin jo, mitä meillä opittiin! Lauantaina aamu alkoi normaalisti. Heräsimme liian aikaisin, söimme aamupalan ja mietimme päivän kulkua. Suunnitteilla oli pikku prinssin huoneen maalaus, mutta muutama juttu vielä puuttui. Etsimme netistä hiomakonetta, en oikeestaan tiedä sen enempää kuin että sillä hiotaan. Ilmeisesti se oli tarpeellista tehdä ennen maalausta. Vaimoni löysi hyvän koneen joka mahtui budjettiin. Se oli vain yhden juna-aseman päässä, joten kamat kasaan ja menoksi. Kaikki alkoi olemaan kunnossa lähtöä varten, kunnes muistimme, että varastosta piti hakea maali valmiiksi. Lähdin hakemaan sitä, ja takasin tullessa vaimoni kysyi: ''arvaa mitä pikku prinssi teki?"  Hyvänä isänä, joka tuntee oman lapsensa arvelin sen olevan jompi kumpi näistä kahdesta: 1. kakkasiko pieni sankari lattialle, vai 2. vetikö hän pupua korvista. Yllätyksekseni, se ei ollut kumpikaan näistä

''Mikä väri sinun mielestäsi tänne sopii? Millainen sininen? Kuinka vahva väri?'' Vaimoni kyseli minulta tälläisiä kysymyksiä, kun suunnittelimme pikku prinssin huonetta. Hän nimittäin opiskelee sisustus artesaaniksi ja minulla ei ole mitään tietoa millaisia eri sinisiä on olemassa. Minulle on olemassa vain sininen, kun taas vaimoni mainitsi mm. ultramariini, petrooli, turkoosi ja syaanin sininen. Lisäksi pitää päättää onko väri lämmin vai kylmä. En ymmärrä miten seinän väri vaikuttaa lämpötilaan.. Onneksi vaimo on meidän perheen remonttireiska niin kaikki sujuu. Luulin jo päässeeni läpi avioliiton kyselytunnin, kunnes alkoi erilaisten sisustus elementtien suunnittelu. En ymmärrä miksei vain osteta hienoa taulua, mutta oli kuulema tarpeellista tehdä muutakin. Keskustelimme tulisiko maali koko seinälle, vuori tyylillä, kaneja vai mikä olisi hyvä. Keskustelu jatkui pidemmälle ja pidemmälle. Näin silmissä kuinka pankkitili tyhjenee. Tottakai on kiva, että pikku mustikkasil

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon. Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa.  Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli i