Siirry pääsisältöön

Minä kävelen!

Miten teidän viikonloppunne meni? Tapahtuiko jotain uusia asioita, kenties? Instagramista ehkä huomasitkin jo, mitä meillä opittiin!

Lauantaina aamu alkoi normaalisti. Heräsimme liian aikaisin, söimme aamupalan ja mietimme päivän kulkua. Suunnitteilla oli pikku prinssin huoneen maalaus, mutta muutama juttu vielä puuttui. Etsimme netistä hiomakonetta, en oikeestaan tiedä sen enempää kuin että sillä hiotaan. Ilmeisesti se oli tarpeellista tehdä ennen maalausta. Vaimoni löysi hyvän koneen joka mahtui budjettiin. Se oli vain yhden juna-aseman päässä, joten kamat kasaan ja menoksi. Kaikki alkoi olemaan kunnossa lähtöä varten, kunnes muistimme, että varastosta piti hakea maali valmiiksi. Lähdin hakemaan sitä, ja takasin tullessa vaimoni kysyi: ''arvaa mitä pikku prinssi teki?" 

Hyvänä isänä, joka tuntee oman lapsensa arvelin sen olevan jompi kumpi näistä kahdesta: 1. kakkasiko pieni sankari lattialle, vai 2. vetikö hän pupua korvista. Yllätyksekseni, se ei ollut kumpikaan näistä. Pikku prinssi oli nimittäin ottanut ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Tänään maanantaina ennätys on jo viisi askelta putkeen. Olen niin ylpeä hänestä. Hänestä näkee, kuinka haastavaa se on ja kuinka paljon keskittymistä se vaatii. Intoa on, mutta taitoa ei vielä niin paljoa. Vähän, kuin suomen jalkapallomaajoukkue. 

Lähdimme siis tämän taidonnäytteen jälkeen ostamaan hiomakonetta ja itse en tajunnut mitään, mutta onneksi vaimo tiesi mitä tarvitsee. Kaupassa hän mietti, olisiko P120 hyvä karkeus. Siis mikä ihmeen P.. Valinta oli loppujen lopuksi helppo, kun kaupassa oli vain yksi lajitelma, joka sopi kyseiseen koneeseen. Koneen ostettuamme vaimo meni valmistelemaan seinää maalaukselle ja me lähdimme pikku prinssin kanssa hop loppiin. Vaikka ikää on vain 10 kk, silti siellä pystyi tekemään paljon kaikkea. Meillä oli todella hauskaa ja se oli mukavaa vaihtelua kotoiluun. Suosittelen lämpimästi menemään myös pienemmän lapsen kanssa sinne. Siinä saa itse aika hyvän treenin kun jumppaa mukana. Leikkimisen ja kiipeilyn jälkeen pikku prinssi väsähti ihan täysin. Kun lähdimme kotiin, huomasin pikku prinssin vain istuvan vaunuissa, tuijottaen tyhjyyteen. Hetken päästä olivat silmät kiinni. Voi kun hän aina nukahtaisi yhtä nätisti.




Kotiin päästyämme vaimo oli ollut ahkera ja pohjatyöt oli tehtynä. Avasimme yhdessä maalipurkin ja sitten oli taas minun vuoroni poistua taka-alalle. Maalauksen vaimo hoiti esimerkillisen hyvin. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Remontin takia pikku prinssi nukkui yön meidän kanssa. Onneksi vain yhden yön, sillä hän halusi koko yön näyttää kuinka lujaa hän osaa huutaa. Vau miten taitava olet, kokeilepa kulta huutaa äänettömästi. 

Tälläinen oli meidän lauantai. Sunnuntaina oli kakkukahvit sukunimiemme virallisen muutoksen johdosta ja illalla kävin vielä nuorten illassa auttamassa, lähinnä tekemässä iltapalaa. Mukava viikonloppu oli ja pian mennään ehdottomasti uudelleen johonkin isompaan leikkipaikkaan.

-Kokin poikanen 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…

Blogin esittely

Hei ja tervetuloa blogini maailmaan.
Olen 21-vuotias isä, aviomies ja kokki. 10 päivän päästä olen myös koti-isä. Harrastan lenkkeilyä sekä chilin kasvatusta. Toivon palaavani vielä joskus nyrkkeilyn pariin. Tulen kirjoittamaan blogissani perhe-elämästä, pojan kehityksestä ja muista arkisista asioista. Luvassa on myös reseptejä ja muita niksejä mitä matkan varrella olen oppinut. 
Toivottavasti piditte esittelystä ja jäätte seurailemaan, sillä vaimo käski kirjoittaa hyvän blogin. 
-Kokin Poikanen