Siirry pääsisältöön

Kiitollinen

Huomasin edellisiä tekstejäni lukiessani, että olen kertonut paljon surullisia ja negatiivisia asioita. Tässä tekstissä haluan vastapainoksi kertoa asioita, joista olen kiitollinen. Kiitollisuuden aiheita on paljon, enkä valitettavasti viitsi kirjoittaa kirjaa niistä, joten kerron nyt ne mitä mieleen juolahtaa.

Ensimmäisenä tietenkin pikku prinssi. Mikä mahtava pakkaus. Aiemmin vitsailinkin instagramissa (niin muuten, jos et vielä ole mua löytänyt instagramissa niin käyttäjä on @kokinpoikanen) siitä, että kun meidän poika luotiin ei kaikki mennyt ihan tasan. Söpöyttä lipsahti vähän liikaa ja niin edelleen. Positiivista asioista tulee mieleen myös uskomaton hymy. Ja se ilo joka pikku prinssin naamalta loistaa, kun vaikka leikimme jahtaamisleikkiä. Veikeä kaveri. 

Toinen suuri asia mistä olen kiitollinen on vaimoni. Se kuinka hän hoitaa perheen, koulun ja kodin on ihailtavaa. Kun minä vielä mutustelen ruokaa loppuun, on vaimo jo korjaamassa jälkiä ja täyttämässä tiskikonetta. Samalla kun hän valitsee pikku prinssille vaatteita, lelut palaa takaisin paikoilleen. Jos katsomme sarjaa, vaimo viikkaa. Vai viikkaako? Meillä on sellainen insidejoke pyykeistä. Ostimme nimittäin uuden hienon pesukoneen vuosi sitten. Kun tuli vieraita, esittelin heille koneen ja kerroin kuinka nopea se on. Sen lisäksi, että se pesee ja kuivaa vaatteet saman ohjelman aikana on sillä muitakin taitoja. Se hakee likaiset vaatteet lattialta, lajittelee ne väreittäin, pesee oikeassa lämpötilassa, tyhjentää koneen ja ottaa pois nukat. Lopuksi se vielä viikkaa ne, ja vie kaappiin paikoilleen. Mikä unelma. Itse olen sellainen että imuroin puolivahingossa puurot, ja tukin koko imurin. 

Kolmas suuri kiitollisuuden aihe on terveys. Usein tulee vastaan uutisia syövistä ja muista sairauksista. Mitään sen suurempaa ei ole meillä ollut, ja kaikilla on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa. Välillä siihen bonuksena toimiva pää. Hehheh. 

Vaimon ja pikku prinssin lisäksi minulla on avulias äiti ja ihana sisko. Avioliiton kautta olen saanut myös appivanhemmat, sekä vaimon siskon ja veljen elämää piristämään. 

Näihin edellisiin voivat varmasti monet yhtyä, mutta vielä yhden erikoisemman jutun haluan mainita. Nyt korona-aikana, lomautuksen takia olimme kevään ja kesän kaikki kotona. Uutisissa on ollut paljon kertomuksia perheiden riidoista ja kuinka korona tuhosi perheitä. Meillä taas asiat menivät parempaan suuntaan. Ei sillä, että asiat olisivat olleet aiemmin huonosti, mutta meille kotona oleminen oli enemmänkin juhlaa kuin karanteenia. Taloudellisia ongelmia tuli, mutta se, että sain olla kotona seuraamassa pikku prinssin ensimmäistä vuotta niin paljon, oli kaiken arvoista. Sen seurauksena tulimme myös päätökseen, että jään isyyslomalle pidemmäksi aikaa. 

Olen kiitollinen auringosta, kanttarelleistä, puhtaasta vedestä, luonnosta, Suomesta jossa on mahdollisuus pitää pitkä isyysloma. Leikkipuistoista ja Hesburgerin soijatortilloista. 

-Kokin poikanen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…

Blogin esittely

Hei ja tervetuloa blogini maailmaan.
Olen 21-vuotias isä, aviomies ja kokki. 10 päivän päästä olen myös koti-isä. Harrastan lenkkeilyä sekä chilin kasvatusta. Toivon palaavani vielä joskus nyrkkeilyn pariin. Tulen kirjoittamaan blogissani perhe-elämästä, pojan kehityksestä ja muista arkisista asioista. Luvassa on myös reseptejä ja muita niksejä mitä matkan varrella olen oppinut. 
Toivottavasti piditte esittelystä ja jäätte seurailemaan, sillä vaimo käski kirjoittaa hyvän blogin. 
-Kokin Poikanen