Siirry pääsisältöön

Vinkkejä vauvahankintoihin osa 2

Jatketaan siitä mihin edellisessä blogissa jäätiin. Nyt on kyseessä vauvahankinnat osa 2.

Aluksi emme hankkineet ollenkaan tuttipulloja, sillä mietimme ettemme tarvisi niitä ollenkaan. Heti sairaalasta kotiuduttuamme lähdimme kuitenkin ostamaan niitä, sillä pikku prinssi ei osannut syödä itse kunnolla. Samalla reissulla ostimme rintapumpun, jota emme luulleet tarvitsevamme myöskään. Oikeassa olimme, sillä emme me sitä käyttäneet vaan enemmänkin vaimoni. Näistä oli suuri apu, kun pikku prinssi alkoi syömään enemmän, kun 2 ml kerralla. Lopulta pulloja kertyi yli 10. Nimittäin ennen kiinteiden aloitusta pitää tuttipullot tiskata ja keittää joka käytön jälkeen. 

Toteamus tuttipulloista ja rintapumpusta: Ellei ole varma, että niitä tarvitsee, niin jättäisin ostamatta. Tarvittaessa niitä saa nopeasti kaupasta. Ei siitä haittaakaan ole, jos on pullo tai kaksi varalla kaapissa.


Tuteissa oli vähän sama juttu, kun yllä. Meidän tarkoitus oli, ettei ikinä anneta tuttia. Elämä päätti toisin ja onneksi oltiin saatu ystävältä pussillinen erilaisia tutteja. Tutteja jos käyttää, niitä tarvitsee useita. Ensinäkin, ne hukkuvat helposti. Toiseksi, ne pitää vaihtaa tietyin väliajoin. Lopulta päädyimme ostamaan BIBS tutteja, joista prinssi tykkäsi eniten. Lisäksi ne ovat kivan näköisiä ja niitä on paljon eri värejä. Joskus oikean tutin löytämiseen voi mennä useampi merkki, mutta meillä onneksi selvisi lähes heti se paras.

Toteamus tuteista: Jotkut vauvat pärjäävät ilman, mutta jos niitä aikoo käyttää, on hyvä olla useampi.  


Mikäli käsite white noise ei ole tuttu, selitän vähän. White noise rentouttaa vauvaa ja auttaa nukkumisessa, koska white noise kohina muistuttaa vauvaa samoista äänistä, joita he kuulivat kohdussa. Tuon takia keksittiin white noise ääntä pitävä lelu. Itse emme raaskineet ostaa kallista lelua, koska emme olleet varmoja auttaako se edes. Halusimme ensiksi testata toimiiko se. Vaimoni keksi, jos pistäisimme radion kanavien väliin, tulee siitä sama ääni. Tämä 20e radio on vieläkin white noisena käytössä öisin. Whisbear olisi maksanut 70e, joten hyvät rahat tuli säästettyä. Tosin onhan se pehmolelu söpö! Automatkoilla me laitamme tarvittaessa puhelimesta white noisea. 

Toteamus white noisesta: Whisbear tai vastaavat voi korvata radiolla. Whitenoise löytyy myös spotifysta tai youtubesta.


Alkuun kokeiltiin laittaa white noise spotifystä. Idea oli hyvä, mutta akku loppui nopeaan..

Seuraavaksi hyppykiikku. Tämä tuote vaikutti aluksi meistä kivalta, mutta sitä tuli käytettyä vain pari kertaa. Saimme myös tietää myöhemmin, ettei tämän käyttöä suositella. Syytä tähän en nyt muista. 

Toteamus hyppykiikusta: Meillä osottautui turhaksi. Pärjää mainiosti ilman.


Otetaan tähän vielä purulelut. Niitä kannattaa olla muutama. Vauvalle nimittäin hampaiden kasvaessa kehittyy suuri tarve purra kaikkea. Tietysti myös puruleluja on erilaisia ja vauvalle saattaa kelvata vain tietynlainen. Aluksi pikku prinssi ei kelpuuttanut mitään, sen jälkeen tykkäsi niistä joissa on vettä sisällä. Ne saa myös kätevästi jääkaappiin viilentymään. Myöhemmin suosikiksi nousi oreo-keksiltä näyttävä purulelu. Kannamme sitä vieläkin mukana, semmoinen pieni jyrsijä hän on. Puruleluissa ja kaikessa vauvalle annettavassa on tärkein katsoa aina turvallisuus. Ettei ole irtoavia osia.

Toteamus puruleluista: Sinulla on valinta pureeko baby shark sinulta sormen irti, vai tylsyttää hampaansa hassun hauskaan apinan näköiseen leluun.


Se vauvahankinnoista tällä erää. Hauska, kun näitä kirjoittaessa tulee aina uusia juttuja mieleen. Jatko-osaa on siis vielä luvassa. Mukavaa viikon alkua kaikille!

-Kokin poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka, Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen. Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia. Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon. Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa.  Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli i

Mikä todennäköisyys?

Tänään olisi syvällisen ja itselle todella vaikean aiheen vuoro. Olen joskus viitannut julkaisuissa tähän aiheeseen. Monesti olen myös halunnut kirjoittaa tästä, mutta en ole pystynyt pukemaan tätä sanoiksi. Olen kertonut pikku prinssin syntymästä sekä ajasta sairaalassa, mutta nyt palaamme alkuun. Aloitetaan kertomus parhaimmasta hetkestä. Olin kotona lähtemässä töihin, kun vaimo toi minulle tikun ja kysyi mitä näen siinä. Ihmettelin hetken, ja sitten tajusin että kyse ei ollut näenkö itse tikkua, vaan montako viivaa siinä on. Oikein kun tihrusti, niitä oli kaksi. ''Onko se haamuviiva?'' Vaimo kysyi. Mietin että mikä ihmeen haamuviiva, ihan viiva se on. Vaaleampi vain. Eli siis.. Positiivinen!  Oli niin jännä ajatella kuinka elämämme tulisi muuttumaan. Vaimo oli tutkinut raskaudesta jo paljon tietoa netistä. Aloimme noudattamaan ruoka-aine suosituksia. En kyllä heti alkuun muistanut mitä saa syödä ja mitä ei. Onneksi vaimo oli tarkka ja muisti. Ensimmäiset viikot alkoi