Siirry pääsisältöön

Kikherne liemessä

''Tuo on normaalia vauvalla!'' Kuulimme tuota lausetta todella useasti, kun kerroimme neuvolassa pikku prinssin yö heräämisistä. Vastasyntyneeltä ymmärtää tottakai heräämiset, mutta vuoden ikäiseltä alkaa olettamaan jo yli tunnin putkeen kestävää unta. Viimeistään jo unikoulujen jälkeen. Mietimme alkuun jo, että onko tämä normaalia. Tottakai uskoimme lääkäreitä, sillä luulisi heidän tietävän. Ensimmäiset kuukaudet sen sanottiin olevan koliikkia. Saimme hoitaa sitä puoli vuotta, kunnes yöt helpottivat vähäsen. Ja helpottamisella tarkoitan nyt sitä, että tunnin välein heräävä lapsi nukkui välillä jopa 2-3h putkeen. Hetken aikaa sujui mallikaasti, kunnes pikku prinssin pahemmat yöheräämiset tulivat takaisin. Edelleen sanottiin sen olevan normaalia. Hampaat vaivaa tai jotain muuta.

Uskoimme kaiken olevan normaalia. Mistä olisimme voineet tietää. Tuntui ettei kaikki ole hyvin, mutta väsymys painoi niin paljon ettemme jaksaneet enää kyseenalaistaa hoitohenkilökuntaa. Luulimme tosiaan, että kun vauva huutaa niin ettei happea saa ja kramppaa koko kroppansa kaarelle, se kuuluu asiaan. Päivisin pikku prinssi oli myös kiukkuinen, läheisyyden haluinen ja herkkä kaikelle ärsykkeelle. Aloimme huomaamaan kuivaa ihoa ja punoitusta ympäriinsä. Atooppinen iho. Ei muuta.

Kun vuosi tuli täyteen, ja yöt vaan pahenivat ei enää usko riittänyt. Pahimmillaan pikku prinssi torkahti minuuteiksi ja heräsi taas kipuihinsa. Uskoimme jotain olevan vialla, joten menimme tällä kertaa yksityiselle lääkäriin. Hän tutki pikku prinssin ja totesi hänen olevan täysin terve. Ainut mitä saimme lähes 150e reissusta käteen, oli muutama resepti rasvoja kuivalle iholle. Lähdimme ihmeissämme pois, sillä johtuuko huudot ja sätkiminen pelkästään kuivasta ihosta? Laitoimme instagramiin storyja ja saimme monia vastauksia. Saimme suosituksia lääkäreistä kenen luo voisimme mennä, omia kokemuksia ja hyviä huomiota mitä kannattaa seurata oireilussa. Kiitos siis sinulle mikäli tulit auttamaan meitä ja rohkaisit jatkamaan avun etsintää! Jatkoimme tästä toiselle yksityiselle lääkäriasemalle ja siellä pääsimme allergiatesteihin. Saimme myös diagnoosin.

Refluksi. Kävihän se joskus mielessä, mutta luulimme sen käsittävän suuren määrän oksennuksia. Pikku prinssilla ruoka kuitenkin on ihan alun jälkeen pysynyt aina sisällä. Eli siis silent reflux, jossa ruoka seilaa ruokatorvea edestakaisin tulematta suusta ulos. Saimme lääkkeen, jonka pitäisi auttaa. Noin viikon päästä tästä lääkäri soitti. "Testit olivat negatiivisia ja mikäli lääke ei ole auttanut, voitte lopettaa. Sillon se ei voi olla refluksi"... Olimme taas surullisena lähtökuopissa. Miten voi olla, kun kaikki oireet täsmäsivät. Vaimo kuitenkin sai puhuttua vielä yhden reseptin jota voisimme kokeilla. Lääkäri piti tätä hyvin epätodennäköisenä, mutta sanoi, että jos se auttaa, tulkaa takaisin. Hetken aikaa odottelimme auttaako lääke, ja mietimme käyntiä vielä kolmannelle lääkärille. Meillä on onneksi vakuutus, joten rohkenimme lähteä. Olimme saaneet vinkin hyvästä lääkäristä. Matkustimme 40 km hänen luokseen. Tällä kertaa toivoa riitti, sillä tätä lääkäriä oli niin paljon kehuttu. Hän tutki pikku prinssiä lisää ja totesi, jälleen kerran refluksin. Saimme reseptille erilaisen lääkkeen, jos tämä edellinen ei näyttäisi toimivat viikon sisällä. Allergioita hän ei epäillyt, mutta me uskoimme niitä olevan. Ei varmana punaiset läiskät ihoon muuten vain tule. 

Näyttääkö herkulliselta?

Lääke alkoi toimia. Heräilyjä oli edelleen, mutta kaikista pahimmat oireet lievenivät. Etsimme tietoa netistä, ja monet suosittelivat imetysdiettiä vaimolle, sekä samojen ruoka-aineiden poisjättöä pikku prinssiltä. Tätä oli takana viikko, kun kuin ihmeen kaupalla huomasimme yhdellä lääkärillä peruutusajan! Hänelle olisimme varmaan alunperinkin menneet, mutta aikoja ei ollut kun seuraavalle vuodelle. Hyvä tuuri siis kävi. Hänelle näytimme kuvat prinssin ihosta, ja kasan dokumentointia syödyistä ruuista sekä oireista. Vaimoni sai kehut, kun oli tehnyt hyvät muistiinpanot. Uusia allergiatestejä otettiin ja vaimoni jatkaa pikku prinssin kanssa ruokavaliotaan. He saavat syövät nyt riisiä, lohta ja kikherneitä pääosin. Välipalavaihtoehtoina ovat banaani tai avocado. Vaimon tapauksesssa banaani, koska ei avocadosta tykkää. Onneksi pikku prinssi rakastaa avocadoa niin saa hyviä rasvoja! Kuivan riisikakun päälle (joka on siis pelkkää riisiä) voi laittaa maidotonta ja kaiketonta margariinia. Kaikki nämä voi vielä paistaa rypsiöljyssä jos hurjaksi alkaa. Ruokavalioon kuuluu siis kuusi ruoka-ainetta. Toivotaan tilanteen selviävän jotta saisimme heille lisää syötävää. Yöt ovat edelleen hankalia, saa nähdä tuplataanko lääkeannos, vai mitä lääkäri on mieltä labrojen jälkeen. Huomenna onkin lääkärin soittoaika. Toivokaamme parasta.

Tähän kohtaan sopii suomalainen runo: Se joka kikhernettä ja riisiä vetää, se nälkäisenä elää ja ruuasta unelmoiden sängyssä lepää.

- riisiä keittävä Kokin poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka, Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen. Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia. Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon. Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa.  Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli i

Mikä todennäköisyys?

Tänään olisi syvällisen ja itselle todella vaikean aiheen vuoro. Olen joskus viitannut julkaisuissa tähän aiheeseen. Monesti olen myös halunnut kirjoittaa tästä, mutta en ole pystynyt pukemaan tätä sanoiksi. Olen kertonut pikku prinssin syntymästä sekä ajasta sairaalassa, mutta nyt palaamme alkuun. Aloitetaan kertomus parhaimmasta hetkestä. Olin kotona lähtemässä töihin, kun vaimo toi minulle tikun ja kysyi mitä näen siinä. Ihmettelin hetken, ja sitten tajusin että kyse ei ollut näenkö itse tikkua, vaan montako viivaa siinä on. Oikein kun tihrusti, niitä oli kaksi. ''Onko se haamuviiva?'' Vaimo kysyi. Mietin että mikä ihmeen haamuviiva, ihan viiva se on. Vaaleampi vain. Eli siis.. Positiivinen!  Oli niin jännä ajatella kuinka elämämme tulisi muuttumaan. Vaimo oli tutkinut raskaudesta jo paljon tietoa netistä. Aloimme noudattamaan ruoka-aine suosituksia. En kyllä heti alkuun muistanut mitä saa syödä ja mitä ei. Onneksi vaimo oli tarkka ja muisti. Ensimmäiset viikot alkoi