Onneksi olkoon, teille on syntynyt poika! Kuului sairaalassa lokakuun pilvisenä iltana. Olimme hämmästyneitä molemmat pienestä prinssistä. Odotus oli kestänyt kahdeksan kuukautta, mutta silti tuntui oudolta ajatella olevansa nyt isä. Minulla kesti pari kuukautta sisäistää mitä se tarkoittaa. Alkuun oli ongelmia poikamme verensokereiden sekä keltaisuuden kanssa. Hän oli syntynyt raskausmyrkytyksen takia keskosena, joten hänen vointiaan tarkkailtiin enemmän. Pelkästään verensokereita mitattiin pahimmillaan tunnin välein, joten testeissä ensimmäiset päivät suurimmaksi osaksi meni. Lämpöä seurattiin myös todella tarkasti hänen pienen kokonsa vuoksi. Keltaisuudesta johtuen poikamme joutui viettämään pari yötä sinivalon alla. Näin jälkikäteenkin tulee kylmät väreet, kun miettii kaikkea mitä tapahtui ja pahimmillaan olisi voinut tapahtua. Toivoimme vain, että arvot tasaantuisivat ja pääsisimme pian kotiin aloittamaan elämää perheenä.
Oli perjantai ja tiesimme että pitäisi päästä tänään lähtemään tai joutuu odottamaan koko viikonlopun yli. Näimme monia perheitä ketkä pääsivät heti aamusta lähtemään. Meidän vauvalta otettiin vielä viimeisiä kokeita ja testejä, kunnes kerrottiin ettei keltaisuus ollut laskenut tarpeeksi. Jouduimme siis jäämään pidemmäksi aikaa. Vaikka halusimme kotiin jo raskaiden käynnistys päivien takia, silti tärkeintä oli muistaa pienen potilaan terveys. Menimme takaisin huoneeseemme ja mietimme enään olevan pari päivää jäljellä. Lähdin varmuuden vuoksi hakemaan turvakaukaloa kotoa. Mukaan piti ottaa myös pienempiä vaatteita. Aikamoinen haaste siitä syntyi kun emme olleet varautuneet ollenkaan koko 56 pienempiin vaatteisiin.
Maanantai vihdoin koitti ja mietimme, että on viimeinen päivä sairaalassa. Kuulimme yht'äkkiä hoitajan koputtavan oveen. Lääkäri oli tullut ottamaan meidät tarkastuksiin. Odotimme käytävässä tarkastukseen pääsyä ja kirjoitin äidilleni viestiä, että saattaisimme päästä kotiin. Hän oli valmiina hakemaan meitä. Tuli meidän vuoromme. Pikku prinssi oli vielä unelias, joten hänelle annettiin sokerivettä. He halusivat että silmät olisivat auki ja testit onnistuisivat. Kaikki oli kunnossa ja olimme iloisia, mutta vielä oli odotettava verikokeiden tuloksia. Sitten alkoi jännitys. Mitä jos vielä on sokerit alhaalla tai keltaisuus on palannut? Onneksemme kaikki oli hyvin ja saimme luvan lähteä kotiin! Niin kokki, kokin poikanen ja tuore äiti pääsivät kaikki matkaan. Vaateongelmakin lopulta ratkesi kun untuvapakkaus lähetti meille koon 44 vaatepaketin, jotka mahtuivat vielä pitkään päälle.
Oli kyllä reissu, mutta tämmöisen lahjan kun mukaansa sai oli se sen arvoista.
- Kokin poikanen
Kommentit
Lähetä kommentti