Siirry pääsisältöön

Ennakkoluulot

Katsotaan mitä tekee isi? Muistan edelleen, kun tuo kysymys värähti korvaani bussissa. Olin ensimmäistä reissua tekemässä kahdestaan pikku prinssin kanssa. Olimme tuolloin palaamassa kotiin ja prinssiä alkoi itkettää. Kaksi edessä istuvaa naista puhuivat ja katselivat miten reagoin hätään. Kyllä, pikku vauvat itkevät, jos nyt mietitte onko tuo mahdollista. Pikku prinssi oli varmaan ensimmäinen vauva ikinä joka itkee väsymyksen takia. Onneksi sain prinssin rauhoittumaan helposti ja pääsin näyttämään, että kyllä minäkin, isä, voin osata asioita. Tämä ei ollut myöskään ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun nuorena isänä olen kohdannut syrjintää. Toinen kerta mitä tulee mieleen oli myös bussissa. Olimme prinssin kanssa viettämässä päivää ja palaamassa kotiin. Menin bussin kyytiin vaunujen kanssa ja hetken päästä bussikuski tuli tekemään "lippujen tarkastuksen". Ymmärtäisin erittäin hyvin, jos hän olisi ollut lipuntarkastaja tai olisi edes katsonut liput kaikilta. Hän lähti omasta kopistaan liikkeelle, käveli minun eteeni, ja sanoi; matkalippujen tarkastus. Kaikki matkustajat olivat hämillään. Sen jälkeen hän pyysi: "siirrätkö verhoa". Hän ei siis uskonut, että vaunuverhon takana olisi vauva. 
   Totta kai hämmentyneenä siirsin verhoa. En saanut ikinä tietää luuliko hän minun tulevan tyhjillä vaunuilla bussiin vai verhon takana olevan harvinainen lintulaji. Totta kai olisin ostanut kalliit lastenvaunut ettei minun tarvisi maksaa alle kolmen euron matkaa.  Loogisin selitys tähän on, että hän piti vauvoista paljon ja siksi halusi tulla katsomaan ylisuloista vauvaamme. Tälläisiä asioita tapahtuu myös muille nuorille isille. Parit isät ovat kertoneet myös omia kokemuksia kuinka oletetaan aina äidin tulevan hoitamaan.

Kerran taas, kun olimme matkalla kotiin bussilla. Miksi näistä jokanen tapahtuu matkalla kotiin? No siis kumminkin. Olimme jälleen kerran pikku prinssin kanssa menossa bussiin. Juuri kun olin nostamassa vaunuja bussiin, eräs nainen kiilasi eteemme. Hänen poikaystävänsä reagoi heti ja sanoi, että tuo nuori mies oli menossa ensin. Hämmästyin suunnattomasti, kun tämä nuori nainen töksäytti: "Ei, kun se odottaa varmaan sen tyttöystävää". Niin, miksi? Miksi isä ei voisi mennä bussiin lapsen kanssa kahdestaan? Tai siis pistäkää vain kommentteihin, jos semmoinen sääntö on olemassa. Jännä huomata näin 9kk aikana kuinka usein ihmiset olettavat isän olevan "2-huoltaja". Niin monta kertaa, jopa meidän sukulaiset kysyvät pikku prinssin asioita äidiltä. Kyllä, on jotakin asioita mitä en satu aina muistamaan. Selvitän kyllä hänen etunimensä pian ettei aina tarvitse kirjoittaa pikku prinssi. Ei vaiskaan, kyllä mä sen suunilleen muistan.  
   Yökylässä on tultu minulle kertomaan, että kuinka iltapuuro kuuluisi tehdä. Mikä hedelmäsose ja paljonko sitä kuuluu laittaa. Hauska juttu tässä on se, että yleensä kotona minä syötän iltapuuron ja vaimoni hoitaa nukuttamisen. Tavallaan ymmärrän myös miksi oletetaan isästä näin, sillä on myös isiä joiden kiinnostus ei ole lasten hoidossa. Samalla tavalla on äitejä jotka eivät hoida lapsia. Enemmän ja useammin puhutaan isän olevan se osallistumaton vanhempi. 

Kirjoitus eväät kunnossa


Yksi asia vielä mistä haluaisin tähän samaan syssyyn puhua, on vanhempien varakkuus. Aina puhutaan mikä olisi hyvä ikä tulla vanhemmaksi, jotta olisi ehtinyt käydä töissä ja ansaita rahaa. Tähän oma mielipiteeni on, että ei lapsi tarvitse rahaa vaan rakastavat vanhemmat! Kasvoin itse varakkaassa perheessä, mutta silti olisin mielummin saanut isältäni enemmän rakkautta. Kyllä, hän mahdollisti minulle huikeita asioita mm. ulkomaan matkoja, jääkiekko-harrastuksen ja omalta pihaltamme löytyi koripallokenttä. Vuosia myöhemmin mietin, kuinka paljon onnellisempi lapsuus minulla olisi ollut, mikäli isäni olisi antanut aikaa hänen kanssaan. Eikä vain heittänyt jääkiekkokassin kanssa jäähallille ja sanonut :" Soittele, kun pääset kotiin". Itse yritän olla vanhempana sellainen, että pikku prinssi on kaikessa etusijalla. 

Olipa mukava päästä vähän kertomaan kokemuksia ja avaamaan mieltään. Tärkeintä teidän, arvoisat lukijat, on muistaa olla varuillaan mikäli menette bussilla kotiin. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Kiitos, kun luit tämän ja mukavaa syksyn alkua kaikille :) 

-Kokin poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Blogin esittely

Hei ja tervetuloa blogini maailmaan.
Olen 21-vuotias isä, aviomies ja kokki. 10 päivän päästä olen myös koti-isä. Harrastan lenkkeilyä sekä chilin kasvatusta. Toivon palaavani vielä joskus nyrkkeilyn pariin. Tulen kirjoittamaan blogissani perhe-elämästä, pojan kehityksestä ja muista arkisista asioista. Luvassa on myös reseptejä ja muita niksejä mitä matkan varrella olen oppinut. 
Toivottavasti piditte esittelystä ja jäätte seurailemaan, sillä vaimo käski kirjoittaa hyvän blogin. 
-Kokin Poikanen

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…