Siirry pääsisältöön

K.P. wants home

Milloin ollaan perillä? Saavuimme pari tuntia sitten kotiin. Mummolassa reissu venyi viikon mittaiseksi. Reissussa ehti tapahtua paljon kaikkea siistiä. Tuosta ajattelin kertoa teille tarkemmin tässä blogissa. 

Vaimoni vietti syyslomaa remontoiden. Hän hioi, maalasi ja teki jotain mitä en oikein ymmärtänyt. Nuo ajat olimme pikku prinssin kanssa kahdestaan, jos mamma oli töissä. Kävimme kävelyllä ja leikkipuistoissa. Eräänä päivänä innostuin uusista kuulokkeista ja hienoista maisemista kovasti. Yhtäkkiä huomasin olleeni pikku prinssin päiväuni kävelyllä jo kolme tuntia. Löysimme paikan, jossa oli maatila ja lampaiden aitaus. Oli mukavaa vaihtelua kaupunkielämään katsella lampaita. Siellä oli myös pari pikku lammasta, ovatko ne sitten kilejä vai vasikoita, kuitenkin niitä poikasia. Oli rentouttavaa kävellä siellä ja katsella eläimiä. Arvatkaa kuinka välillä aina jännitti, kun mietin isääni, joka asui siellä lähellä. Vaimoni ja minun lapsuuden kotien välimatka on vain 150 m. Tuli isäni asunnon nähdessäni paljon muistoja mieleen. Harmi oli nähdä asunnon menneen huonompaan kuntoon. 

Pikku prinssi oli todella innoissaan mummolassa asuvasta koirasta. Vaikka samainen koira oli ollut siellä aina, ei prinssi sitä muistanut. Aluksi häntä jännitti. Ei siis koiran häntä vaan pikku prinssiä jännitti koira. Piti tarkentaa. Lopulta prinssi uskalsi mennä koiran luo ja leikkiä sen kanssa. Heillä oli omat leikit ja niistä ei välillä tajunnut kukaan mitään. Vuorotellen ne kantoivat samaa lelua, tai leivän palaa suussaan ja jahtasivat toisiaan. 

Viimeisenä iltana oli ihana mennä saunaan juuri ennen nukkumaan menoa. Olin nimittäin auttanut vaimoa, joten olin ihan puupölyn ja maalin peitossa. Onneksi kyseessä oli vesiliukoinen maali, joka irtosi helposti. Olin käynyt saunassa ja ehtinyt mennä nukkumaan, kun pikku prinssi normaaliin 'kadotin tutin' aikaan heräsi. Rauhoittelin häntä ja ihmettelin minne vaimo oli kadonnut. Vaimo ei ollutkaan vielä ehtinyt saunaan vaan oli vielä hommissa. Kello oli jo yksi yöllä. Kävi vaimoa sääliksi, kun en ollut tajunnut mennä auttamaan vaan nukuin itse makoisaa unta. Söimme vielä iltapalan, tai oikeastaan yöpalan, ja menimme nukkumaan. Onneksi pikku prinssi monien yöheräilyiden jälkeen nukkui pitkään. Ennätys siitä tulikin, kun hän oli pystyssä vasta puoli yhdeksältä. Oli kyllä mukava nukkua pidempään. (Tai no minun, vaimo oli hereillä kun pikku prinssi pyöriskeli välissämme ja tilasi tiheän imun maitoja.) Viikko taaksepäin heräsimme vielä kello kuusi tai jopa viideltä. Kun huomasimme, että kellot siirretään ensi viikolla, piti alkaa rytmiä muuttamaan pikkuhiljaa. Muutos olikin aika nopea ja toivottavasti se jää pysymään.


Kotona odotti mukava yllätys, kun chili oli puhjennut kukkaan.

Mummola reissusta jäi todella mukavat fiilikset. Tuntuu, että saimme levättyä jonkin verran. Oli kyllä mukavaa silti palata kotiin. Onhan koti aina koti. Pikku prinssi meni heti kotiin päästyään innoissaan leikkimään huoneensa. Olihan viikon verran kuitenkin stich, ihaa ja muut pehmolelut joutuneet selvitymään ilman heidän viisasta vaippapöksy johtajaansa. Kokoelma sai vielä uuden kaverin, kun prinssi sai mammalta lahjaksi suuren nallen. Suunnitelmissa oli vielä ennen iltapuuroa käydä kaupassa ja viettää rauhallinen koti-ilta. Suunnitelmat muuttuivat, kun puhelimeeni ilmestyi viesti. Se muutti illan kulun ja alkoi joululaulut soimaan. Postiin saapui odotettu lähetys. Siitä pian lisää instagramissa. 

-Kokin poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…

Blogin esittely

Hei ja tervetuloa blogini maailmaan.
Olen 21-vuotias isä, aviomies ja kokki. 10 päivän päästä olen myös koti-isä. Harrastan lenkkeilyä sekä chilin kasvatusta. Toivon palaavani vielä joskus nyrkkeilyn pariin. Tulen kirjoittamaan blogissani perhe-elämästä, pojan kehityksestä ja muista arkisista asioista. Luvassa on myös reseptejä ja muita niksejä mitä matkan varrella olen oppinut. 
Toivottavasti piditte esittelystä ja jäätte seurailemaan, sillä vaimo käski kirjoittaa hyvän blogin. 
-Kokin Poikanen