Siirry pääsisältöön

Sniif

Hälytyskellot alkoivat soimaan, nyt ei ole kaikki hyvin. Kello oli lähellä keskiyön vaihdetta. Pikku prinssi huusi sängyssään oudon käheällä äänellä. Aloimme epäilemään hänen tulleen kipeäksi, joten otimme prinssin viereemme nukkumaan, kun muuten ei unesta tullut mitään. Yö jatkui heikosti eteenpäin ja aamulla herättyämme totesimme, että lääkäriin oli päästävä. Annoin pikku prinssille annoksen särkylääkettä. Odotellessani soittoa terveyskeskuksesta yritin saada hänet nukahtamaan päiväunille. Hän nukahti 30 minuutin ajaksi ja sitten jatkui huuto. Lähdimme pikku prinssin kanssa kohti päivystystä ajan saatuamme, ja vaimoni lähti koulusta bussilla meidän luo. 

Oven suljettua tajusin, ettei avaimet olleet mukana. Tiesin, että vaimolla oli, mutta se ei nyt lohduttanut, kun piti päästä kellariin hakemaan vaunut. Niin piti sitten koputtaa naapurin oveen ja kysyä olisiko lainata avainta. Onneksi naapuri oli kotona keskellä päivää. Vaunut saatuamme lähdimme pikaista vauhtia kohti terveysasemaa. Eksyimme matkalla parikin kertaa, mutta lopuksi onneksi saavuimme perille oikeaan aikaan. Aulassa pikku prinssi huusi tylsyyden, sekä kivun takia. Päästyämme lääkärin huoneeseen saimme paljon kehuja. Oli kuulema parhaiten käyttäytynyt vauva joka hänellä oli koskaan potilaana käynyt. Olin hänestä niin ylpeä. Kovan huudon ja kärsimyksen takia olin varma, että pikku prinssillä oli vakava tauti. Kyseessä olikin normaali flunssa. 

Nyt pari päivää lääkärissä käynnin jälkeen vointi mennyt huonommaksi. Tekee pahaa vain katsoa vierestä, kun ei osaa auttaa pikkuista. Onneksi välillä pikku prinssi hymyilee. Huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, mutta onneksi kuitenkin hymyilee. Ruoka ei ole maistunut kunnolla, mutta yllättävää oli, kun iltapalaksi tarjotut baby biscuitit kelpasivat mainiosti. 


Blogia kirjoittaessani vaimo yritti saada pientä potilasta nukahtamaan. Nukutus kesti todella kauan, kunnes vaihdettiin. Onneksi lopulta pikku prinssi nukahti. Saa nähdä, millainen yö on tulossa. Toivotaan kaikki nukkumatin tuovan rekallisen unihiekkaa. Hei, tuolta se tuleekin! Pitää lopettaa, moikka.

-Kokin (sairas) poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka,Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen.Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia.Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää ai…

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon.Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa. Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli is…

Blogin esittely

Hei ja tervetuloa blogini maailmaan.
Olen 21-vuotias isä, aviomies ja kokki. 10 päivän päästä olen myös koti-isä. Harrastan lenkkeilyä sekä chilin kasvatusta. Toivon palaavani vielä joskus nyrkkeilyn pariin. Tulen kirjoittamaan blogissani perhe-elämästä, pojan kehityksestä ja muista arkisista asioista. Luvassa on myös reseptejä ja muita niksejä mitä matkan varrella olen oppinut. 
Toivottavasti piditte esittelystä ja jäätte seurailemaan, sillä vaimo käski kirjoittaa hyvän blogin. 
-Kokin Poikanen