Siirry pääsisältöön

Ajatuksia isänpäivästä

Isänpäivä lähestyy. Kaupoissa ja nettimainoksissa pyörii erilaisia lahjoja isille. Parranajokone, jotain autoon liittyvää, vaatteita... Minä taidan olla helppo tapaus. Parta ei kasva eikä autoa ole. Vaatteita tulee lahjaksi siis varmasti. Minulle tämä isänpäivä on merkityksellisempi, kuin viime vuonna. Pikku prinssillä oli ikää silloin vaan muutama viikko, joten tänä vuonna voidaan oikeasti tehdäkin jotain. En siis odota lahjoja tai toivo saavani juoda kahvia lämpimänä. En usko, että lämmin aamukahvi on edes mahdollinen vanhemmalle. Eniten odotan saavani viettää vapaapäivän pikku prinssin kanssa. 

Oman isäni kanssa emme ole olleet pahemmin yhteyksissä. Onnittelin häntä viime kuussa syntymäpäivän johdosta. Sain kiitoksena kertomuksen, kuinka elämäni on huonoa ja kadun varmasti, kun muutin pois hänen luotaan. Tulin tulokseen ettei isänpäivänä nähdä tai kannata onnitella. Mistä sitä edes onnittelisi? 

Suunnitelmana minulla on isänpäivänä mennä pikku prinssin kanssa metsään tutkimaan luontoa. Sen lisäksi käydään syömässä vaimon perheen kanssa ja myös oma äitini haluaisi tulla käymään meillä. Niin tästä tulikin mieleen yksi juttu. Äidilläni oli tapana sanoa "parasta äitienpäivässä on saada olla äiti". Ymmärsin tänä vuonna, mitä se tarkoittaa. Joko hän tykkää hurjasti siivota ja nukkua huonosti, tai hänestä on ihanaa nähdä maailmaa uudella tavalla oman lapsen kehittyessä. 

Ihan huikea fiilis oli tässä yksi päivä, kun tajusin kuinka pikku pinssi on kasvanut. Olimme leikkipuistossa ja hän käveli ympäriinsä, tutki lehtiä, mutaa ja kaikkea muuta. Olin niin onnellinen, että vihdoin alkaa maailman tutkiminen. Yritin tuolla leikkipuistossa opettaa pikku prinssille, että kuinka tehdä lehtikasa. Prinssi opetti minulle suuremman asian. Tajusin kuinka itse pitäisi iloita pienistä asioista. Minulle iloa monesti tuo uudet vaatteet tai tavarat. Pikku prinssi näytti kuinka iloita pelkästä puukepistä. Miettikää, jos itse olisi yhtä iloinen kaikesta. Tämä kyseinen keppi tuotiin itseasiassa kotiin näytille. Yritin pari kertaa jättää sitä pois, kun kävelimme kotiin. Prinssi aina käveli kepin luo ja sanoi "äi" tai "ma". Hän halusi siis tuoda kepin vaimolleni.



Puistossa


Oman isänpäivälahjani sain tänään tietää, kun olimme vaimoni kanssa shoppailemassa. Hän kertoi sen minulle, koska ei ollut varma saako sitä tehtyä ilman apua. Kertoisin sen teille, mutta mielummin näytän instagramissa lahjan saatuani. Itselle tulee aina vähän huono omatunto, kun vaimoni keksii kaikkea huikeaa lahjaksi. Minulla on tapana ostaa ehkä ei niin hyviä tuotteita. Aluksi ostin vaimolle joka kerta hajuveden. Isäni nimittäin opetti, että naiset tykkäävät niistä. Onhan se varmaan kiva kerran tai pari, mutta synttärit, ystävänpäivä, Joulu, nimipäivä, naistenpäivä ja tuliaisiksi aina samaa. Varmasti puuduttaa. Päädyin hylkäämään hajuvedet ja aloin ostamaan tuoksuvia rasvoja. En tiennyt niistä mitään eikä ne ilmeisesti tee edes iholle hyvää. Samaan aikaan vaimo osti NHL paitoja minulle. 

Viettäkää mukava isänpäivä ja muistakaa arvostaa kuinka huikea juttu on olla isä. Oppii nauttimaan kahvista kylmänä. Ei oikeasti, tuo oli vitsi. Ei kylmästä kahvista kukaan nauti.

- Kokin poikanen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilainen lapsuus

Moikka, Tämä tulee olemaan syvällisin teksti mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Haluan muistuttaa ennen, kun alatte lukemaan tätä erään asian. Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja myös hyviä muistoja, mutta tässä keskityn kertomaan tarinan toisesta puolesta. Lisäksi kerron tämän siksi, että alkoholismi on Suomessa yleistä, ja toivon että jos te kohtaatte joskus tälläistä, vaikkapa rattijuopon jolla on lapset kyydissä, puututte siihen. Isäni, on tiivistettynä, narsisti ja alkoholisti. Tämä on ollut suuri vaikuttaja lapsuuteni ajan ja se on jatkunut myös aikuisiälle. Luulin ennen, ettei minusta voisi ikinä tulla hyvää isää itse, sillä oma isäni ei ollut sellainen. Isäni oli mukava ihminen ennen kaikkea tätä, joten sanoisin että ongelma ei ole isäni vaan alkoholi. Joista tulivat loppua kohden sama asia. Ensimmäisiä muistojani ovat kun olin neljä tai viisi vuotias. Silloin asuimme äitini, siskoni ja isäni kanssa kauniissa puu-talossa. Meillä oli purjevene, jonka äärellä rakastimme käyttää

Erilainen nuoruus

Heippa taas. Tämä teksti on jatkoa erilainen lapsuus- tekstille. Käy lukemassa ensimmäinen osa, niin saat paremman käsityksen tarinasta. Tämä on paljon pidempi mitä edellinen, mutten oikein osaa tätä enempää tiivistää. Asiaa on niin paljon. Tarina jatkuu kun olin kolmetoista. Isälleni normaalia alkoholin käyttöä oli 6-pack kaljaa ja viinipullo. Tämä määrä oli siis joka päivä maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän joi vain pari olutta, koska yritti tsempata äitipuoleni takia. He siis näkivät vain viikonloppuisin. Tämä johti siihen, että kotimatkalla isäni alkoi juoda olutta jo ajaessaan. Sunnuntai iltaan mennessä hän oli todella pahasti humalassa. Muistan välillä miettineeni, onko normaalia että kolmetoistavuotias kantaa oman isäänsä makuuhuoneeseen nukkumaan. Usein hän sammui sohvalle. Tuolloin ajattelin, ettei tilanne voi pahentua enää. Olin todella väärässä, sillä tuo oli vielä kevyttä siihen verrattuna mitä oli tulossa.  Eräs ilta ajettuamme jääkiekko harkoista kotiin, oli i

Mikä todennäköisyys?

Tänään olisi syvällisen ja itselle todella vaikean aiheen vuoro. Olen joskus viitannut julkaisuissa tähän aiheeseen. Monesti olen myös halunnut kirjoittaa tästä, mutta en ole pystynyt pukemaan tätä sanoiksi. Olen kertonut pikku prinssin syntymästä sekä ajasta sairaalassa, mutta nyt palaamme alkuun. Aloitetaan kertomus parhaimmasta hetkestä. Olin kotona lähtemässä töihin, kun vaimo toi minulle tikun ja kysyi mitä näen siinä. Ihmettelin hetken, ja sitten tajusin että kyse ei ollut näenkö itse tikkua, vaan montako viivaa siinä on. Oikein kun tihrusti, niitä oli kaksi. ''Onko se haamuviiva?'' Vaimo kysyi. Mietin että mikä ihmeen haamuviiva, ihan viiva se on. Vaaleampi vain. Eli siis.. Positiivinen!  Oli niin jännä ajatella kuinka elämämme tulisi muuttumaan. Vaimo oli tutkinut raskaudesta jo paljon tietoa netistä. Aloimme noudattamaan ruoka-aine suosituksia. En kyllä heti alkuun muistanut mitä saa syödä ja mitä ei. Onneksi vaimo oli tarkka ja muisti. Ensimmäiset viikot alkoi